Olen 34 vuotias mies (tätä kirjoittaessani). Sain taannoin tyttöystävältäni lahjaksi miehille tarkoitetun päiväkirjan. Lahja oli yllättävä. Miksi minun pitäisi alkaa kirjoittaa päiväkirjaa?

Päädyin lopulta kohteliaisuussyistä antamaan mahdollisuuden tälle uudelle jutulle.

Aloin täyttää päiväkirjaa aamuisin muutaman minuutin verran. Siitä kehittyi nopeasti miellyttävä rutiini. Tähän vaikutti varmasti myös se, että kirjoittaminen ajoittui aina hetkeen, jolloin aamun ensimmäisen kahvikupin kofeiini pärisi aivoissani nautinnollisesti. (Kyllä, kofeiini on kätevä ehdollistamisen väline.)

Päiväkirjasta muodostui tila, johon aloin tuoda säännöllisesti kaikkea sitä, mitä ajattelin ja tunsin. Tuntui hyvältä siirtää ajatuksia päästäni paperille ja päästä tarkastelemaan niitä ikään kuin ulkopuolisen silmin. Huomasin, miten ajatteluani ja tunne-elämääni hallitsivat usein toistuvat teemat. Aloin hahmottamaan “looppejani”, jotka saivat minut voimaan useammin huonosti kuin hyvin. Looppien tarkastelu etäämmältä auttoi suhtautumaan niihin hieman vähemmän vakavasti, mikä tuntui vapauttavalta.

Kirjoitettuani päiväkirjaa muutaman viikon, huomasin puhuvani siitä usein kavereilleni. Tämä johtui varmaan osittain siitä, että se aiheutti yllättyneitä reaktioita. Päiväkirjan kirjoittaminen ei sopinut oletusarvoisesti ns.profiiliini – se toi uusia sävyjä ihmisten käsitykseen siitä millainen minä olen. Mutta oikeasti oleellisempaa oli se, että päiväkirja oli minulle itselleni tapa rikkoa omaa boxiani - tehdä asioita jotka eivät aikaisemmin kuuluneet pöydälleni. Kertominen siitä muille, oli tapa vahvistaa itselleni, että “kyllä, pystyn rikkomaan omia kangistuneita kaavojani ja uskallan kertoa siitä muillekkin”.

******

Fast forward 2 vuotta eteenpäin:

Päiväkirjan kirjoittaminen oli pieni asia, joka sai minussa aikaan kokoaan isomman muutoksen. Ajattelin, että siitä voisi olla hyötyä muillekkin.

Hyvä päiväkirja on mielestäni ennen kaikkea alusta – pääosaa esittää sen kirjoittaja. Näiden ajatusten pohjalta syntyi suomenkielinen Mielikirja, jonka sisällön suunnittelimme terapeuttiystäväni kanssa ja jonka prototyyppaamisessa käytimme säälimättömästi koekaniineina kymmeniä lähipiiriimme kuuluvia henkilöitä. Lopuksi luetutimme Mielikirjan muutamalla psykologilla ja hekin näyttivät vihreää valoa.

Eli menkää nyt tilaamaan Mielikirja ja ravistelkaa ahtaita boxejanne! 😉 (Soveltuu erinoimaisesti myös esim lahjaksi kumppanille.)

XOXO,
Ville, Pitkän linjan päiväkirjankirjoittaja